torstai 26. elokuuta 2010

Täydellistä ei olekaan

Uskon, että onnellinen voi silti olla. Että onni ei ole mikään utopia, vaan se on aitoa ja totta. Onnen ei tarvitse olla mikään idylli - tai mitä ikinä meille täydellisyydestä mieleen tuleekaan. Minä ainakin ennen olen mielessäni yhdistänyt nuo kaksi. Siksi en ole ikinä uskaltanut sanoa olevani onnellinen. Jotenkin se tuntuu liian suurelta väittämältä.

Olen miettinyt, että ehkä onnellisuus voi olla yksinkertaisesti sitä, että on hyvä olla. Silloin ei tule oikeastaan edes tarvetta miettiä, että olenko nyt onnellinen vai en.

Temppelinaukion kirkko on yksi suosikkikirkoistani Helsingissä, vaikka sisään rynnistävät ja kameroillaan räpsivät turistilaumat hieman saattavatkin ärsyttää. Toisaalta minusta on kiva ajatus, että tänään siellä joku mitä luultavammin, joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti, tallensi minun hyvän olon -hetkeni.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Paljastus

Tällä kertaa tahtoisin kertoa teille, mistä blogini otsikko tulee. Tästä mahdollisuudesta saan kiittää lukion tokan vuoden päiväkirjaani, jonka löysin sattumalta laatikostoni uumenista - ihan kaikkia kirjoituksia ei muuten vielä kestä lukea häpeilemättä. Lukiossani oli tosiaan tapana järjestää sellainen hauska päivä, jolloin oli kaikenlaista ohjelmaa ympäri koulua eikä mitään oikeaa opetusta. En siis toisin sanoen muista, mikä sen päivän funktio oli tai mitä ohjelmaa silloin ylipäätään järjestettiin. Paitsi tämän yhden muistan, josta otsikkoni on saanut syntynsä. Siellä oli runotehdas, eli asiakkaat saivat täyttää pienen lappusen, jossa kertoivat elementeistä, joita toivoisivat runoonsa. Minä täytin sellaisen ja jätin runoilijoille tehtailtavaksi. Tulos on alla oleva runo, otsikko ja teema "Kertoisin sinulle" on minulta peräisin sekä muutama sana - joku ehkä ne arvaakin.

Kertoisin sinulle,
miltä naurusi kuulostaa,
jos en koko aikaa
olisi seurannut vain huuliasi.

Kertoisin sinulle,
miltä näytit keinussa,
jos en koko aikaa
olisi seurannut vain hiustesi tuoksun kaarta.

Kertoisin sinulle,
että olen kuin kärpänen
sokeripalalla seurassasi,
jos en joka kerta
suuni avatessani
vahingossa painaisi sitä omallesi.

Kertoisin sinulle,
että olet kuin tanssija,
jos en joka kerta
sokaistuisi liikkeistäsi.

Niin kaunis olet, rakkaani.

Kiitos sinä, joka tämän kirjoitit. Minusta tämä on ihana. Se on kevyt ja veikeä. Se on kuin aurinkoinen kesä ja mansikkajäätelö. Se olen aivan kuin minä haaveilemassa.

perjantai 20. elokuuta 2010

Eilen illalla oli jo kylmä istua terassilla

Ja päivällä Kaivopuiston rannassa tuuli sen verran viileästi, että täytyi pukea villatakki, joskin ohut ja puolihihainen sellainen. Minua ei haittaa, vaikka hellettä ei enää tulisikaan. Pukeutuminen on helpompaa ja hauskempaa, jos voi laittaa enemmän päälle. Niin se on oikeasti, koska siihen on tottunut.

Aamut ovat raikkaampia ja siksi herään virkeämpänä. Mannerheimintie on jo aamuvarhain täynnä elämää. Minä hyppään kyytiin vähän myöhemmin.

Iltaisin lasken ohi ajavia autoja ja ratikoita. Ensimmäisenä yönä mietin, onko juuri nyt kiskoja pitkin kulkeva ratikka kenties nelonen vai kymppi. Tai ehkä 7B? Viime yönä minua väsytti niin, etten jaksanut arvuutella ollenkaan. Vähitellen opin nukahtamaan ratikoista ja muusta liikenteestä piittaamatta.

Tänään tulee aurinkoinen päivä, ihan kesäinen varmaankin. Pidän syksystä, kun se saapuu vähitellen.

lauantai 14. elokuuta 2010

Riemuitse siis!

Minulla olisi syytä pukeutua värikkääseen karnevaalipukuun, sillä niin iloisesti, kauniisti ja hyvin ovat elämäni asiat järjestäytyneet. Totta se on, minulla ei ole mitään, mistä valittaa.

On ihana uusi kämppä ja kivat kämppikset. On kuin itsestään selkiytynyt opintosuunnitelma ensi vuodelle ja innostus kandintyöhön jo nyt. On rakas perhe ja rakkaita ystäviä. On arki täynnä pieniä tärkeitä juttuja, jotka tekevät siitä suorastaan juhlaa.

Minun tekee mieli hymyillä niin suurenmoisesti kuin kykenen, jotta kaikki huomaavat. Sehän ei ole vaikeaa, sillä olen tunnetusti leveähymyinen. Tahdon myös hymyillä hieman salaa itsekseni ja luulla ettei kukaan huomaa.

Uusi huoneeni on keltainen. Eikö se olekin ilon, onnen, uuden, kevään, lämmön, auringon, intensiivisyyden ja yllätyksen väri? Siinä sävyssä on hyvä herätä ja hyvä nukahtaa.

tiistai 10. elokuuta 2010

Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen elokuvasta Notting Hill?

Se on yksi ihanimmista elokuvista ikinä. Jokaisella, joka jakaa kanssani tämän mielipiteen, on ehkä elokuvasta myös joku suosikkikohtaus. Minulle on jäänyt jo ensimmäisestä katselukerrasta mieleen kohtaus, jossa Anna ja Will kiipeävät aidan yli yksityiseen puutarhaan. Siellä Anna löytää penkin, johon on kiinnitetty muistolaatta, jonka eräs mies on omistanut edesmenneelle vaimolleen. Luettuaan muistolaatan kirjoituksen Anna toteaa:

"Some people do spend their whole life together."

Will lähtee kävelemään hiljalleen poispäin, mutta Anna istuu penkille ja hetken kuluttua sanoo hänen peräänsä:
"Come and sit with me."

Will tulee ja istuu Annan viereen.

Tottakai koko elokuva on täynnä ihania ja romanttisia kohtauksia. Mutta tämä on sellainen, joka pysäyttää mielen. Ei suuria sanoja, lupauksia, vaatimuksia tai tunnustuksia. Ainoastaan toteamus, että joidenkin rakkaus kestää läpi elämän ja he pysyvät aina yhdessä. Toteamus, että me voimme nyt vain istua tässä ja olla. Toivomus, että yhtä suuri onni kohtaisi meitäkin.

lauantai 7. elokuuta 2010

Vesileikkejä

Vaikka rakastankin sisämaassa Tonavan varrella sijaitsevaa Wieniä, tiedän, että koko elämääni en kaukana meren läheisyydestä osaisi elää. Kun meri tuoksuu, kun mereltä tuulee, kun horisontti välkehtii auringon paisteessa, silloin on rannalla istuessa niin hyvä olla, että voisin vain upottaa varpaat hiekkaan, sulkea silmät ja nukahtaa. Mutta en tee niin, sillä sellaisena kauniina hetkenä on paljon parempi olla hereillä kuin unessa.

-------------

Olisin pienenä halunnut ilmapuhallettavan krokotiilin, sellaisen oikein suuren, jolla olisi voinut leikkiä vedessä. En koskaan saanut sitä, niin kuin emme siskon kanssa saaneet kerros- tai parvisänkyä, vaikka kuinka pyysimme ja kinusimme. Tuskin uimataitoni on haaveeksi jääneen uimalelun vuoksi kehittymättömäksi jäänyt - olenhan oppinut hyväksi nukkujaksikin aivan tavallisessa laverisängyssä.

-------------

"Kato kun mä sukellan!" kuuluu vedessä niin lasten teinien kuin vähän vanhempienkin suusta. Arvaa vain, olinko innoissani, kun pääsin kuperkeikan veden alla. No kyllä olin! Tottakai molempiin korviin meni vettä.

torstai 5. elokuuta 2010

Pieni retki lahden toiselle puolen

Tallinna on sympaattinen kaupunki. Idyllinen keskiaikainen helmi Itämeren rannalla. Pieni rähjäisyys luo sopivasti romanttista tunnelmaa. Mutta harmiksi sen nimessä kuuluu suomalaisittain usein vain halvan viinan, tupakan ja muun tax free-sälän sointi. Miten inhoankaan sitä halpaa-viinaa-laatikoittain-Tallinnan-reissulta -kulttuuria. Itävallassa sai hyvän viinin jopa 2-3 eurolla ruokakaupasta. Suomessa sellainen ei ikinä toimisi.

Oli miten oli, hauska reissu oli silti ja vasta toinen kertani siellä. Tahtoisin käydä myös Tartossa ja Pärnussa. Riikaakin olen kuullut kehuttavan. Ehkä pieni Baltian reissu pitää lisätä toivematkalistaani. Sen kärjessä löytyy roadtrippi Norjan rannikkoa pitkin ja haave Israelin matkasta päämääränä Jerusalem.

On niin paljon sellaista mitä tahtoisi kokea ja nähdä. Mutta ei pidä yrittää ahnehtia liikaa. Kotonakin on hyvä. Täytyyhän olla ylipäätään joku paikka, josta voi vieraille maille lähteä. Minä sain seikkailla vuoden Keski-Euroopassa ja nyt on minun vuoroni kuulla ja lukea niistä, jotka puolestaan seikkailevat maailmalla. Ja haaveilla tulevista retkistä.

maanantai 2. elokuuta 2010

ei onneksi sentään aina tällainen tavallinen päivä

Tänään olen viettänyt toimeliaan kotipäivän siivoten, pyykäten, kokaten ja kihartaen hiukseni. En ole mikään synnynnäinen kodinhengetär, en oikeastaan tiedä, saisiko minusta sellaista edes harjoituksen kanssa.

Minusta lattioiden luuttuaminen on turhaa, jos ne on jo hyvin tai edes kohtalaisesti imuroinut. En ymmärrä mikä funktio pyykinpesussa on huuhteluaineella. Makaronilaatikon tein ympäristö- ja ravintovalveutuneesti soijarouheeseen, joka harmikseni jäi kuitenkin hieman mauttomaksi maustamisyritelmistä huolimatta.

Taipumaton tukkani on ihmeen hienosti säilyttänyt kiharat latvansa iltaan saakka. Yön aikana ne kuitenkin viimeistään suoristuvat.

Mutta ei se mitään. Ihan hyvin kaikki meni kuitenkin. Riittävän hyvin.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Suunnitelmia

Istuin tänään rannalla, katselin merta ja mietin miltä tuleva syksyni tulisi näyttämään. Tai miltä sen pitäisi näyttää. Silloin Wienissä jo ajattelin, että elämäni on jotenkin muututtava. Ei välttämättä mitenkään radikaalisti ja ulospäin näkyvästi. Pienetkin asiat riittävät. Tiedän vain, että tahdon olla tyytyväisempi, iloisempi ja kiitollisempi. Oppia elämään juuri siinä hetkessä, enkä jatkuvasti rakennella haavekuvia tulevasta ja paremmasta. Huominen pitää kyllä itsestään huolen, minulla sen sijaan on tämä päivä, nyt ja tässä.

Listasin asioita, joita aion syksyllä toteuttaa. Laadin listoja äärimmäisen harvoin. Tämän on siis oltava merkityksellistä.

  • lannistumattomasti etsi ja lopulta löydä kämppä, jossa tykkäät olla ja asua
  • pidä saksan taidot vireessä, osallistu vaikka vaihtaritoimintaan
  • keskity opintoihin, tee mahdollisimman paljon kirjallisia töitä, sillä niin opit parhaiten
  • mene tanssitunneille, et pärjää muuten, tanssi on sinun juttusi
  • lue kirjoja, se on sivistävää ja mukavaa ja niin käytät matkasi hyödyllisesti
  • kirjoita blogia, tästä on tullut sinulle hyvä uusi harrastus ja terapiamuoto
  • vietä aikaa ystävien kanssa, ota aktiivisemmin yhteyttä ja järjestä tapaamisia
  • huolehdi hengellisestä elämästäsi, silloin voit paremmin
  • flirttaile, älä ota kaikkea liian vakavasti ja liian varhain riennä asioiden edelle
  • mutta kuitenkin unelmoi ja haaveile, sillä sellainen sinä olet

Suunnitelmien laatiminen ei välttämättä ole juuri sitä hetkessä elämistä, mitä tavoittelen. Mutta nämä suunnitelmat eivät rajoita ja kahlitse, pikemminkin ne muistuttavat minua mahdollisuuksistani. Ja jotta en niitä unohtaisi ja painaisi villaisella, julkaisen ne kunniapaikalla ensimmäisenä uuden blogini postauksena ja aloitan niiden toteuttamisen tästä hetkestä alkaen. Vaikka vielä olkoon kesä.