Enkä enää pelkää

Minun silmäni pakenevat tutkivaa katsettasi huulillesi, nenänpäähäsi ja korviesi nipukoille. Mutta koska tiedän sinun miettivän hankaliksi tekemiäni ajatuksia tyynesti ja tuomitsematta, niin siksi minä, jonakin arvaamattomana hetkenä, uskaltaudun noihin sinun silmiisi. Koko ajanhan ne olivat omiani lempeästi hakeneet.

Tärkeysasteeltaan luokittelematon tietoisku

Teinpä juuri huvikseni ja varsinaisia päivän askareita vältelläkseni etsinnän Googlen blogihaulla etunimelläni.

Olen jälkiehkäisypilleri ja sateenvarjopidike.

Tiesittekös, että 1996 alkaen ovat Espoon liike- ja virkanaiset valinneet vuosittain Espoon Ellan?

Vielä asiaan liittyen: Sunnuntain Hesarista löytää yleensä ainakin yhden ilmoituksen Ellaksi kastetusta pikkutytöstä. Meitä taitaakin olla jo aika monta.

Hiljaisuus

Rautatientori on täynnä suuria värikkäitä karhuja. Nuori nainen lukee Raamattua nelosen ratikassa. Katson ikkunasta, kuinka viereisellä kaistalla autoileva mies naputtaa rytmikkäästi rattia ja laulaa - ainakin mielessään. Hän on iloinen, ehkä rakastunut?

En oikeasti tiedä mitään heidän ajatuksistaan. Ja joskus tulee näitä päiviä, jolloin en tavoita edes sitä, mitä omassa päässäni liikkuu. Silloin ei tule sanoja puhuttavaksi tai paperille. Se tuntuu valitettavalta. Ehkä myöhemmin nimitän sitä pohdiskelutauoksi ja totean, että se oli hyvä.

Karhut ovat onneksi yksinkertaisesti riemastuttavia ja hauskoja. Pyydän anteeksi, että Berliinissä haukuin niitä mauttomiksi.

-------

Entä sitten, kun tulee se hetki, jolloin annat minun ihanasti väärin ymmärtää sinut?

p.s. Senaatintorillahan ne karhut pönöttävät. Eikä kukaan ole kommentoinut moiseen asiavirheeseen mitään. Karhu-parat.


Berliiniläinen karhu päälläseisonnassa. Taitava yksilö!