Kirjoita runo, kirjoita pian

Toisinaan toivon, että joku tulisi ja istuttaisi minut pöydän ääreen, niin että minun olisi pakko kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, tarinat ja runot, joita sukkuloi mielessäni tiheään, mutta joista vain harva päätyy missään muodossa paperille tai kovalevylle. On se kumma, ettei kirjoitetuksi saa, vaikka olisi niin paljon sanottavaa.

Runoista tulee usemmiten ensin tunteita. Eli tavallaan on jonkinlainen aavistus, jonka koettaa sanoittaa. Sitten kun löytää ensimmäiset sanat tai jonkin keskeisen lauseen tai vain yhden sanan, niin yleensä loppu syntyy kuin itsestään ja nopeasti. Jokaisen runon löydettyä muotonsa, ei välttämättä lopullista, kunhan jonkinlaiset raamit, tulee aika seesteinen ja tyytyväinen olotila. En minä mikään runoilija kuvittele olevani, mutta jostain syystä niiden kirjaaminen rentouttaa ja miellyttää. Runot ovat ehkä esteettisintä mitä tiedän.

Runo, joka on kulkenut muistissani jo vuosia, joka on minulle rakas ja jonka osaan täydellisesti ulkoa (sen lyhyyden vuoksi) on Saima Harmajalta.

"Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Meren aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt."

Kesämieli

Niin se taas tuli, kesä. Juhannus lähestyy ja teen taikoja uudessa paikassa ja seurassa, josta en vuosi sitten osannut aavistaa mitään. Viime juhannus kului hieman erilaisesti tentteihin valmistautuessa ja HIM:n keikalla Donauinsel-festareilla. Tänä vuonna on taas perinteiden vuoro: saunaan, grilliruokaa, paljaita jalkoja nurmikolla ja raidallinen maatiaiskissa. Siis kaikkea tavanomaista, mutta silti uudenlaista.

Kesällä olen todellinen kesä-Ella, sillä saan työn puolesta nimikkeen kesäteologi. Useimmiten muistankin olla kiitollinen siitä, että minulla on maailman paras kesätyö. Leirielämässä on paljon hyviä puolia: ruoka on valmiina viisi kertaa päivässä, saa nauttia ulkoilmasta ja kauniista järvimaisemasta ja yleensä myös nauraa naurulihakset vetreiksi joka päivä. Ripareilla on hauskaa, mutta ehkä osittain myös siksi siellä saapuu suuri väsymys viikon loppua kohti ja siksi on viimein ihanaa päästä kotiin. Omassa sängyssä nukuttaa kuitenkin aina parhaiten ja itsekeitetty aamukahvi on varmimmin juuri sellaista kuin kahvin kuuluukin olla.

Niin oli myös tänä aamuna. Ei ole hellettä, mutta aurinko paistaa lämpimästi ja ikkunasta näkyy, kuinka puut ovat vihreimmillään. Heräsin aikaisin, kun hänen täytyi nousta varhain töihin. Se ei haitannut, sillä vaikka olinkin aivan unitokkurassa, niin jotenkin se yhteinen aamuhetki on joka kerta ihana ja hellyyttävä. Siksi kannattaa herätä edes puolittain hetkeksi ja jatkaa unia vasta sitten, kun lähtösuukko koskettaa huulia. Täydellisesti alkanut vapaapäivä.