Vienna on my mind

Ostin eilen lennot Wieniin joulukuulle minulle ja Antille. Olen jo pitkään luvannut, että vien Antin sinne ja esittelen kaupunkia ja kaikki ne paikat, jotka minulle ovat tuttuja ja rakkaita. Ajatuksissa palaaminen Wieniin vei mietteet myös takaisin tänne blogiin. Kirjoitinhan koko Wienissä viettämäni vuoden ajan aktiivisesti blogia. Se oli tarpeellista ja tarkoituksenmukaista, matkakertomus itselle ja muille ajanjaksosta, joka oli elämässäni erityinen ja poikkeava.

Näin jälkeenpäin ajatellen on silti vaikea sanoa, miksi tuo vaihtoaika oli niin merkityksellinen tai miksi se edelleen tuntuu niin tärkeältä. Oliko se vain ihanan keski-Euroopan kaupungin lumoa, vastustamaton yhdistelmä aikuisuuden vapautta ja itsenäisyyttä ja toisaalta sallittua nuoruuden huvittelua ja typeryyttäkin. Vai onko kyse vain kaikesta, mitä ennen sitä, sen aikana ja sen jälkeen tapahtui ja niiden yhteisvaikutuksesta? Vuoteen, tai tarkemmin sanottuna 10 kuukauteen mahtui paljon: rohkeutta ja uskallusta, epävarmuutta ja itsensä vähättelyä, pelkojen kohtaamista ja voittamista, uusia kokemuksia ja elämyksiä, yksinäisyyttä ja suunnaton määrä uusia ihmisiä, opiskelumotivaation kadottamista ja sen löytämistä, epäonnistumisia ja yllättäviäkin onnistumisia, uusien puolien löytämistä itsestään ja vanhojen hyväksymistä, rakkautta ja sydänsuruja, tulevaisuudesta murehtimista ja välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, elämästä nauttimista ja siitä tuskastumista, naurua ja itkua, Sacher-tortea ja punaviiniä.

Olen nyt asunut Ruotsissa yli 2,5 vuotta. Ylläoleva luettelo sopisi soveltaen kuvaamaan myös täällä vietettyä aikaa. Olen oppinut ja kokenut paljon, elänyt iloiten hyviä hetkiä ja räpiköinyt melko hyvin haasteiden ja vaikeuksien läpi. Jotain on silti tilanteissa erilaista. En ole ensinnäkään enää opiskelija, vaan pappi jo reilun kahden vuoden ajan. Siinä missä vaihtovuosi Wienissä oli ennaltasuunniteltu ja rajattu ajanjakso, on aika täällä ollut määrittelemätöntä, jotain toistaiseksi voimassaolevan tapaista. Tämän hetkinen elämäntilanteeni ei ollut millään lailla suunniteltua, vaikka en toisaalta mitään tarkkaa toimintasuunnitelmaa ole tulevaisuuttani silmällä pitäen koskaan tehnyt. Olen yrittänyt jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että eläisin nyt, enkä odottelisi, milloin elämä alkaa. Onnistun vaihtelevasti ja onneksi on elämässä myös hyviä ihmisiä muistuttamassa tästä.

Jotenkin silti tällä hetkellä tuntuu kuin eläisin jonkinlaisessa odotushuoneessa tai välitilassa. Siinä tämänhetkinen elämä ja aika Wienissä muistuttavat toisiaan. Eikä elämä ja oleminen ole missään nimessä huonoa, vaan tässä on ihan hyvä. Kuitenkin on aavistus ja tuntuma siitä, että edessä on enemmän ja jotain muuta. En vain tiedä, mitä odottaa ja miten sitä lähestyä. Ja tosiaan, pitäisikö odottaa, mitä tuleman pitää vai aktiivisesti etsiä?

Onneksi joulukuussa häämöttää jotain ihanaa, mitä odottaa. Wien adventinaikaan kauniine jouluvalaistuksineen ja tunnelmallisine joulumarkkinoineen. Siitä tulee tarpeellinen pieni loma odotettavasti melko työntäyteisen syksyn päätteeksi. Ehkä se antaa enemmänkin, kenties myös jotain tärkeää palaa mieleen ja koskettaa uudelleen.

Nerja, Costa del Sol 2012 -
matkustaminen on aina ollut hyvä juttu,
riippumatta kohteesta ja matkan kestosta.